Sähköinen kesä

Tänä kesänä minulla on ilo viettää pari kuukautta täyssähköisen EX30 kanssa ja kertoa kuinka yhteiselo sujuu. Kaikki alkoi itse asiassa jo vuosi sitten kun malli julkistettiin kansainväliselle yleisölle Milanossa kesäkuussa 2023. Olin juontamassa suomalaisyleisölle järjestetyn erikoistilaisuuden ja pääsin näkemään auton läheltä.

Sähköautojen maailma on tähän asti ollut minulle täysin tuntematon. Olen ajanut koko elämäni perinteisellä bensakäyttöisellä autolla. Tästä kirjoituksesta ette siis löydä vertailua toisiin sähköautomalleihin tai paljon teknistä yksityistietoa vaan vasta-alkajan arjen käyttökokemuksia.

Ennen viime kesää ja Milanoa en ollut edes koskenut sähköautoon. Toki olen vuosien varrella kiinnostuneena seurannut keskustelua sähköautojen yleistymisestä ja miettinyt olisiko jossain vaiheessa aika ottaa askel kohti uutta. Mielessäni on risteillyt ajatuksia saastettomuudesta, äänettömyydestä ja käytön helppoudesta.

Volvosta kokemukseni ovat lapsuudesta. Isoisäni Reino ajoi käytännössä koko elämänsä Volvolla. Isovanhempani asuivat Pohjois-Ruotsissa ja tunturiteillä Reino-pappa luotti auton turvallisuuteen.

Turvallisuus onkin ensimmäinen asia johon kiinnitin huomiota lähtiessäni EX30:llä Firenzestä kohti Toscanan maaseutua. Vietän perheineni kesän toisessa kotimaassamme Italiassa ja siksi päädyimme testaamaan autoa täällä. Perheeseeni kuuluu miehen lisäksi kaksi takapenkkiläistä eli teini-ikäiset pojat.

Italiassa on paljon autoja ja ajonopeudet korkeita. Huomasin, että EX30 kiihtyy nopeasti mikä on ohitustilanteessa tärkeää. Liikenne on vilkasta ja autoja sekä skoottereita puikkelehtii välillä ohi oikealta ja vasemmalta. EX30 varoittaa keskinäytöllä sekä sivupeileissä vilkkuvin symbolein lähestyvistä autoista sekä moottoripyöristä. Takapenkkiläisiä muistutetaan välittömästi jos turvavyö puuttuu.

EX30:ssa kaikki toiminnot ovat kojelaudan keskellä olevassa näytössä. Tämä vaati alkuun vähän totuttelua, sillä mitään mittareita ei ratin takana ole. Ajosuunta vaihdetaan oikeanpuoleisesta viiksestä ja etupenkkien välinen tila on omistettu pienille tavaroille ja kännykän latausasemalle.

Aluksi mietin kuinka keskinäytön käyttö ja seuraaminen vaikuttaa ajokeskittymiseen. Kahden päivän jälkeen en miettinyt asiaa enää ollenkaan ja iloitsin siitä miten jumiutuneita käyttötapoja voi tuulettaa keski-iässäkin! Apuna olivat toki myös takapenkkiläiset, koska teineille kosketusnäytön näprääminen oli kirjaimellisesti lastenleikkiä.

Ajellessani Toscanan maaseudulla huomasin, että auto herätti kiinnostusta ja keräsi katseita. Syynä todennäköisesti iloinen keltainen väri, joka täällä ristittiin heti limoncelloksi tunnetun, Amalfin rannikolla syntyneen sitruunaliköörin mukaan.

Kysymys auton lataamisesta tuli ajankohtaiseksi heti kotiin päästyämme, sillä edessä oli pian pidempi, useamman sadan kilometrin matka. Meillä ei ole omaa latausasemaa ja suosittelen lämpimästi kotilatausaseman asentamista mikäli auton hankkii itselleen.

Täydellä akulla matkaa voi tehdä 476 kilometriä ( toimintamatka), joten pidemmät matkat vaativat jonkin verran etukäteissuunnittelua verrattuna perinteisellä autolla matkaamiseen. Ulkomailla toimivia latausasemasovelluksia on useita ja ne kannattaakin ottaa käyttöön ulkomaanreissua suunnitellessa. Olen käyttänyt paljon myös Volvo Cars- sovellusta niin latausaseman etsimiseen, kulutuksen seuraamiseen, auton ovien lukituksen avaamiseen. Tämän lisäksi varsinainen tietopankki ja henkilökohtainen superneuvojani puhelimen päässä on ollut Excelsior Liikenneturvallisuuden ajovalmentaja Ari Parkkonen. Arilta olen saanut selkeitä ja nopeita vastauksia ihmettelyn aiheisiini oikeastaan mihin kellonaikaan tahansa.

Ari tuntee myös Alppimaisemat ja seurasi kiinnostuneena kun teimme matkaa vuoristomaisemiin. Matkaa Toscanasta Alpeille on noin 500 kilometriä ja auto ehdotti latausta parin tunnin päähän, jolloin akkua oli jäljellä vajaa 30%. Sovelluksista voi valita myös muita vaihtoehtoja, jos auton ehdottama ei jostain syystä miellytä.

Valitulla asemalla ei ollut ruuhkaa (millään asemalla ei tähän mennessä ole ollut ruuhkaa) joten saimme auton heti lataukseen. Kävimme kaupassa, kahvilla ja jatkoimme matkaa akku 100% ladattuna. Tämä on ideaali tilanne eli omia asioitaan voi hoitaa auton latautuessa. Jokainen lataa tyylillään ja vaihtoehtoisesti matkan joutumisen kannalta akkua voi ladata juuri sen verran että pääsee sujuvasti seuraavalle tauolle. Opin pikkuhiljaa, että auton akku latautuu sitä nopeammin mitä vähemmän akkua on jäljellä. Toisin sanoen: mitä täydemmäksi akku latautuu sitä hitaammaksi lataus muuttuu. Suositus on, että autoa ladataan suurteholaturilla 80:een prosenttiin.

Maaseudulla olemme julkisten latauspisteiden varassa ja suurteholatausasemia on harvassa. Lähin nopea latauspiste on vartin automatkan päässä huoltoaseman yhteydessä, ja olemme käyneet siellä ahkerasti. Itselleni latauksen odottaminen varsinaisesti tekemättä mitään erikoista samaan aikaan (ostoksia, asioiden hoitamista jne.) ei ole ongelma, mutta ymmärrän myös kärsimättömiä. Olen käyttänyt odotteluajan puheluihin, meilien lähettämiseen, sometyöhön ja ihan pelkästään olemiseen.

Italiassa nopeimmallakin latausasemalla ( 300kW) auton lataaminen on kestänyt vähimmillään noin 45 minuuttia. Kaikki latauskerrat, ajat ja hinnat kirjautuvat omalle tilille sovellukseen, joten kulutuksen seuraaminen on helppoa. Keskimäärin Italiassa auton lataaminen maksaa noin 0,60 centtiä kilowattitunnilta ja kesäkuun kokonaissaldo oli tarkalleen 312 euroa.

Autokannan sähköistyminen on vauhdissa Italiassa ja latausverkoston monipuolisuus kehittyy koko ajan. Sähköautoja tulee vastaan Toscanassa jatkuvasti ja siirtymistä sähköautoon tuetaan myös erilaisilla taloudellisilla kannustimilla, mutta epäilemättä Pohjoismaissa sähköautoilu on askeleen verran saapasmaata edellä.

Nyt kuukauden autolla ajeltuani voin sanoa, että sähköautoilu on saanut sydämestäni ihan oman tilansa ja olen iloinen, että saan kokea tämän kaiken juuri Volvon ja EX30:n kanssa!

Lisää Ellan EX30-kesästä löydät instagramista @ellakanninen