Sähköinen kesä jatkuu Suomessa
Toimittaja ja juontaja Ella Kannisella oli ilo viettää pari kuukautta täyssähköisen Volvo EX30 kanssa ensin Italian Toscanassa ja myöhemmin Suomessa. Ella kertoo miten sähköautoilu Suomessa eroaa Italian kokemuksista.
Tänä kesänä olen saanut tutustustua sähköautoiluun sekä Italiassa että Suomessa. Tuntuu, ettei kokeilu olisi voinut sattua parempaan aikaan! Keskustelu sähköautoilun tulevaisuudesta käy kiihkeänä molemmissa maissa ja oman kokemukseni myötä olen ihan toisella tavalla kiinnittänyt huomiota tähän keskusteluun sekä erilaisiin uutiisiin.
Olen myös huomannut, että vaikka keskustelua ja tietoa sähköautoilusta on saatavilla paljon, on myös lukuisa joukko ihmisiä, jolla ei ole aiheesta mitään tietoa eikä välttämättä edes kiinnostusta. Kuuluin itsekin tuohon joukkoon vielä muutama kuukausi sitten.
Parasta sähköautokesässä onkin ollut kokea kaikki alusta alkaen, virheineen ja huteineen. Ensimmäisten latauskertojen kompuroinnista voitte lukea edellisestä blogista täältä.
Kesä alkoi siis Italiasta ja allani oli Limoncelloksi vihitty iloisen keltainen EX30. Jotta voisin vertailla kahden maan kokemuksia oli minulla Suomeen palattuani kymmenen päivän ajan allani valkoinen EX30 Single Extended Range Plus.
Suomeen tultuamme kiinnitimme heti huomiota (myös lapseni) siihen miten suosittu auto Volvo on! Joka toinen vastaan tuleva auto tuntui meistä olevan Volvo. Italiassa Volvoja toki näkyy, mutta huomattavasti vähemmän.
Merkillä on vahva, turvallisen perheauton maine Italiassakin ja uskaltaisin väittää, että myös tietty statussymboli. Tämä tuli esiin, kun juttelin eri ammattikuntia edustavien ystävieni ja tuttujen kanssa. Joukkoon mahtuu pankkivirkailijaa, kengittäjää, yrittäjää, lääkäriä ja niin edelleen. Jokaisella tuntui olevan mielipide tai ennakkokäsitys automerkistä ja yleensä se oli positiivinen. Sähköisestä versiosta oltiin vilpittömästi uteliaita kuulemaan lisää. Monet tutuistani ovat valinneet Volvon työsuhdeautoksi.
Jo ensimmäisenä päivänä ymmärsin, että Suomessa (kuten oletettavasti muissakin Pohjoismaissa) ollaan jättiläismäisen askeleen verran eteläistä Eurooppaa edempänä sähköistymisessä. Vaikka tehtävää vielä riittää Pohjoismaissakin, on täällä sähköauton käyttö tehty Italiaa helpommaksi.
Latauspisteitä on huomattavasti enemmän ja- lataaminen on Suomessa edullisempaa. Italiassa maksoin keskimäärin 60senttiä kilowattitunnilta, kun Suomessa hinta on noin 33-35 senttiä kilowattitunnilta.
Latauspisteillä Italiassa löysin itseni usein spontaaneista keskusteluista huoltoasemien henkilökunnan, toisten autoilijoiden ja ylipäätään sähköautoilusta kiinnostuneiden kanssa. Monet harmittelivat sähköinfran puutteellisuutta, joka heidän mielestään hidastaa sähköautoilun edistymistä ja suosiota maassa. Epäilemättä, isossa, kymmenien miljoonien ihmisten tiheään asutussa Italiassa on omat haasteensa myös tässä asiassa.
Suomeen tultuani silmiini osui Helsingin Sanomien artikkeli sähköautojen laatamisesta julkisilla latureilla. Sähköautotaivaltaan aloitteleva ensikertalainen saattaa eksyä maksamaan oppirahoja sovellussumassa. Itse en tähän ongelmaan törmännyt vaan appien lataaminen ja käyttö oli mielestäni tehty helpoksi. On totta että ensimmäisillä latauskerroilla eri kauppojen tai huoltoasemien pihalla on ladattava puhelimeen uusi sovellus, mutta 10 päivässä ehdin ladata niitä kuitenkin vain kolme ja ne riittivät. Jatkossakin siis yritän olla tarkkana.
Sain juuri viestin suomalaiselta someseuraajalta, joka on suuntaamassa Italiaan lomamatkalle ystäviensä kanssa. Hän kertoi vuokranneensa reissua varten sähköauton ja kyseli pärjäämisestä. Sanoin, että hienosti tulee pärjäämään! Yllämainituista eroista huolimatta Italiassa löytyy latauspisteitä, palvelua ja varmasti ainakin mukavaa juttuseuraa! Matkan teko vaatii vähän enemmän ennakkosuunnittelua, kärsivällisyyttä ja joustavaa mieltä! Mutta kaikkea tätä sekä jonkin verran hymyä tarvitaan Italiassa muutenkin 🙂!
Buon viaggio a tutti!
Teksti ja kuvat: Ella Kanninen
