Sähköautot Volvo Carsin historiassa

Volvo Carsin perinneasiantuntija Hans Hedberg seisoo Volvon ensimmäisen sähköautomallin edessä. Auto on pieni ja muistuttaa lähinnä renkailla varustettua pahvilaatikkoa. Se on yksi Arendalin Volvo-museon sadoista autoista.Joitakin vuosia sitten Hans jätti nopeatempoisen työnsä autoalaan keskittyneenä toimittajana ja siirtyi Volvo Cars Heritagelle yrityksen perinteistä vastaavaksi päälliköksi.

"Olen osa bränditiimiä, ja tehtäväni on varmistaa, että onnistumme säilyttämään ydinarvomme siirtyessämme kohti sähköistä tulevaisuutta", sanoo Hans. "Historiamme autonrakentajana ulottuu 95 vuoden päähän, ja meistä on tullut osa ruotsalaista kulttuuria. Uusien kilpailijoiden voi siksi olla vaikea vastata brändimme omaperäisyyteen.

"Ruotsalaisilla on tapana pitää Volvoa itsestäänselvyytenä", Hans jatkaa. "Tämä pätee erityisesti minuun, koska olen syntynyt ja kasvanut lähellä Volvon tehdasta. Olen kuitenkin matkustanut paljon ja testannut melkein kaikkia mahdollisia ajoneuvoja, ja siksi osaan katsoa tilannetta myös ulkopuolisen silmin. Olen erittäin ylpeä Volvo-brändistä."

Volvon Elbil 1976:n (sähköauto ruotsiksi) rahoitukseen osallistui Ruotsin valtion puhelinlaitos Televerket. Siihen aikaan autonvalmistajat puhuivat paljon ruiskutusjärjestelmistä, katalysaattoreista ja turboahtimista. Vaikka alalla keskusteltiinkin jo sähköautoista ja Volvon henkilöauto-osasto niitä kehitti, oli suuren yleisön mielenkiinto vielä laimeaa.

Sähköautoja pidettiin hitaina ja raskaina ja niiden latausta kömpelönä. Niitä ei nähty vielä vakavana vaihtoehtona polttomoottoreille, joista kehittyi koko ajan tehokkaampia ja ympäristöystävällisempiä. Se oli harmi, koska Volvon ensimmäinen sähköautomalli täytti tehtävänsä: autot lyhensivät postin jakelumatkoja ja liikuttivat Göteborgin Televerketin työntekijöitä päästöttömästi.

Vuodelta 1976 peräisin olevassa lehdistötiedotteessa painotetaan, kuinka tärkeää on ladata Elbil ympäristöneutraalilla sähköllä. Kaksitoista kuuden voltin akkua antoi autoille 50 kilometrin toimintamatkan tai kahden tunnin ajoajan. 1980- ja 90-luvuilta peräisin olevista asiakirjoista käy ilmi, että sähköautojen edut ja haasteet olivat silloin samanlaisia kuin nykyäänkin. Sähköautoja pidettiin ympäristöystävällisempinä, hiljaisempina, ylläpitokustannuksiltaan pienempinä ja elinkaareltaan pidempinä. Suurin haaste oli akku.

Luksustason konseptiauto

Volvo Cars esitteli luksustason konseptiauto ECC:n Pariisin esittelytilassa 1992. Vaikka auton sähkömoottorista ja kaasuturbiinista muodostuva hybridiratkaisu oli vaikuttava, eniten huomiota sai tulevaa S80-mallia ennakoiva muotoilu.Jälkikäteen tarkasteltuna vuoden 1995 kehitysaskel oli mielenkiintoisempi sähköautoilun kannalta. Sinä vuonna Volvo Cars esitteli prototyypin, joka perustui neljä vuotta aiemmin esiteltyyn innovatiiviseen 850-malliin. Volvo 850:n etuveto ja sivuturvatyynyt tekivät siitä ainutlaatuisen, ja se lanseerattiin "maailman turvallisimpana autona".

Hans kertoo, että Volvo 850 oli Ruotsin tuon ajan merkittävin teollinen investointi ja sisälsi sähköisen ratkaisun.

Hybridi ennen aikaansa

Prototyyppiauto HEV 98 oli lataushybridi, joka toimi pitkälti samalla tavalla kuin nykyaikaiset lataushybridiautot: sekä ladattavalla sähkömoottorilla että tavallisella polttomoottorilla. Se kehitettiin vastaamaan kehitteillä olleeseen amerikkalaiseen lainsäädäntöön, jota ei lopulta koskaan otettu käyttöön.

"Minun mielestäni HEV 98 on kiehtova tapaus", Hans sanoo. "Toimintasäde sähköllä oli 85 kilometriä, kokonaistoimintasäde noin 400 kilometriä ja akusto kompakti. Mutta ajoitus taisi olla liian varhainen ja auto liian hyvä ajankohtaan nähden. Prototyyppi on täysin ajokelpoinen. Kuten monia konseptiautoistamme, sitä ajettiin testimielessä useita satoja kilometrejä."

Juuri kun lataushybridi oli kehitetty täysin valmiiksi, Volvo Cars päätti kuitenkin lopettaa investoinnit sähkö- ja hybridiautoihin. Siihen aikaan autoteollisuudessa keskityttiin suorituskykyyn polttoaineenkulutuksen tai ympäristöystävällisyyden sijaan.

Yritysauto Volvo C30

Volvo Cars jatkoi kokeiluja. Vuonna 2001 esiteltiin nykyajan hybridien esiaste ISG eli integroitu käynnistysgeneraattori, joka latasi 42 voltin akkua. Vuonna 2011 taas nähtiin kehityskulun seuraava vaihe, kun kehitettiin pienempi sarja täysin sähköisiä Volvo C30 -autoja. Osa rahoituksesta tuli Ruotsin energiavirastolta, joka tarvitsi työautoja yrityksiin ja hallitukselle. Nämä autot ladattiin pistorasiasta, ja toimintamatka oli noin 150 kilometriä.

"Volvo C30 Electric on osoitus siitä, että meillä oli selkeä sähköistämisstrategia yli kymmenen vuotta sitten", Hans selittää. "Autot alkoivat herättää kiinnostusta, mutta olimme yhä hieman etuajassa. Suurimmat puheenaiheet olivat ympäristöystävälliset bensiini- ja etanoliautot, vähäpäästöiset dieselmoottorit ja kevyesti varustellut bensiinimoottorit."

"Jokainen C30 Electricillä ajanut tietää, kuinka hyvä auto se on", Hans jatkaa. "Yksinkertainen, nopea ja kätevällä sisätilan lämmityksellä varustettu. C30 Electric oli niin kuuluisa, että kehitimme uuden sarjan muutamaa vuotta myöhemmin. Nämä autot ovat vielä tänäkin päivänä laajalti käytössä Volvon Torslandan tehtaan työntekijöillä."

Sähköautot osana ratkaisua

Hans seisoo taas Elbil 1976:n edessä. Projekti aloitettiin YK:n ympäristökonferenssin 1972 jälkeen. Konferenssissa Volvo Carsin sen aikainen johtaja Pehr G. Gyllenhammar lausui kuuluisat sanansa: "Autonvalmistajana olemme osa ongelmaa, ja siksi meidän pitää olla myös osa ratkaisua."

"Nykyään on vaikea keksiä, kuka ei haluaisi pientä, näppärää, kaupunkiin sopivaa sähköautoa", Hans toteaa. "Tänä päivänä autonostajat kaikkialla maailmassa arvostavat autoa, joka on valmistettu ja jonka voi ladata ympäristöystävällisesti. Toisin sanottuna aika on kypsä Elbil 1976:lle. Volvo Carsin visio on ajankohtaisempi kuin koskaan: valmistaa ympäristöystävällisesti turvallisia autoja, jotka asettavat aina ihmisen etusijalle.

Siksi Volvo Carsin historian – ja tulevaisuuden – parissa työskenteleminen ei ole koskaan ollut näin mielenkiintoista."