Volvon tuoksu

Vastakeitetty kahvi kylmässä autossa talviaamuna, uuden auton ominaistuoksu, kosteuden ja muovin sekoitus isovanhempiesi vanhassa Volvo 240:ssä – meillä kaikilla on vahvoja muistoja tuoksuihin liittyen. Mutta mikä saa aikaan auton tuoksun?

Metsästimme vastausta tähän materiaalikeskuksestamme Göteborgin Torslandassa. Täällä kemiantekniikan insinöörit Annelie Synnerdahl ja Hanna Sundqvist tutkivat Volvo-autoissa käytettyjä materiaaleja. Siihen kuuluu niin pieniä kankaanpalasia ja lisävarusteita kuin kokonaisia autojakin. Ne kaikki lämmitetään erikoisvalmisteisissa kammioissa, jotta niiden tuoksut voidaan kerätä talteen analysoitaviksi.

"Varmistamme, että asiakkaidemme autoissa hengittämä ilma on mahdollisimman puhdasta", Sundqvist kertoo. "Meillä on tarkat vaatimukset toimittajillemme – ja ne tiukentuvat koko ajan. Jotkin aineet ovat sallittuja mutta säädeltyjä ja joistakin aineista taas emme halua havaita edes jäänteitä."

Yksi työhön käytettävistä kammioista on nimeltään Valkoinen norsu. Siinä on tilaa pienemmille osille, kuten ohjauspyörälle, lastenistuimelle tai matolle. "Kammion olosuhteiden tulisi vastata autossa vallitsevia olosuhteita", Synnerdahl selittää. "Kuvittele, että auto seisoo täydessä auringonpaisteessa kuumana kesäpäivänä. Tämän ympäristön jäljittelemiseksi suoritamme testejä jopa 95 °C:n (203 °F) lämpötilassa. Tässä lämpötilassa vapautuu raskaimpia hiilivetyjä. Ne kerätään kalvolle, joka asetetaan kylmää tuulilasia jäljittelevälle jäähdytyslevylle."

Testauksen aikana kammioon syötetään jatkuvasti puhdasta ilmaa, jonka kosteutta säädellään. Synnerdahl asettaa nenänsä putkeen, jonka kautta ylimääräinen ilma poistuu ja haju voidaan arvioida.

"Kaikista muovimateriaaleista irtoaa pieniä määriä kemiallisia aineita, ja useimmilla aineilla on oma tyypillinen hajunsa", Synnerdahl kertoo. "Puhumme usein hajukynnyksestä, joka tarkoittaa sitä pitoisuutta, jossa jonkin aineen haju alkaa erottua. Valitettavasti jotkin aineet tuoksuvat hyvältä, vaikka ne ovat terveydelle haitallisia."

Toiseen kammioon mahtuu kokonainen Volvo-auto. Tämä huone on ruostumatonta terästä, ja katossa loistavat aurinkovalot. Täällä autojen materiaalit testataan yhdessä kokonaisuutena.

"Aiemmin painopisteemme oli erillisten materiaalien ja komponenttien testaamisessa", Sundqvist kertoo. Sittemmin suuri osa tällaisesta testauksesta on teetetty hyväksytyissä ulkopuolisissa laboratorioissa. Nykyisin teemme yhä enemmän testejä omissa kammioissamme. Jos kammiotestin tulos ei ole riittävän hyvä, meidän on palattava ketjussa taaksepäin. Onko syy kankaassa vai laminaatissa? Se on varsinaista salapoliisityötä."

Toisessa huoneessa on riveittäin lasipulloja, joissa on vettä ja palanen leikattua materiaalia. Pullot kuumennetaan lämpötilaan 40 °C (104 °F) 24 tunniksi ennen kuin ne testataan ihmisnenällä.

"Tuoksupaneelissamme on aina neljä henkilöä", Sundqvist kertoo. "He eivät saa olla tupakoijia eikä heillä saa olla hajusteita. Heidän tulee olla tavallisten asiakkaiden kaltaisia. Testauksessa jokainen heistä antaa arvosanan tietyllä asteikolla. Haju ei saa olla liian häiritsevä. Hajuaistimme on erittäin herkkä, ja se voi havaita jopa tuoksuja, joita mittauslaitteemme eivät havaitse."

Useimmat Volvo Carsille tulevat materiaalit käyvät läpi tiukat testit toimittajillamme ennen kuin ne päätyvät laboratorioihimme. Uusia materiaaleja kehitetään jatkuvasti ympäristösyistä tai design-trendien vuoksi. Myös näiden uusien materiaalien on vastattava korkeita vaatimuksiamme. Synnerdahl kertoo testanneensa kaikkea sisustukseen käytettävästä ajopuusta valtamerestä poimittuun kierrätysmuoviin. Kaikki materiaalit eivät läpäise testejä.

Entä uusien tuoksujen kehittäminen autoihimme? Vuonna 1952 Julius Sämann kehitti ensimmäisen ilmanraikastimen autoihin innoittajanaan newyorkilainen maitoauton kuljettaja, joka ei kestänyt autossa leijailevaa maidon hajua. Sämannin imupaperista kehittyi autojen Wunderbaum-ilmanraikastin. Nykyään monet autonvalmistajat pyrkivät lisäämään ajoneuvoihinsa houkuttelevan tuoksun.

"Uusien aineiden lisääminen ei ole terveyden kannalta hyvä asia, eikä se myöskään ole tavoitteemme juuri nyt", Sundqvist kertoo. "Auton tuoksu on yhdistelmä kaikkia sen sisältämiä materiaaleja – ja sen tulisi olla mahdollisimman miellyttävä. Täysin hajutonta autoa ei kuitenkaan ole mahdollista tehdä. Autot ovat monimutkaisia tuotteita. Ne ovat kuin olohuone, äänentoistojärjestelmä ja kulkuneuvo yhdessä.

"Hallitsemme tarkasti koko ketjua ja käytämme aikaa kestäviä materiaaleja. Haluamme asiakkaiden tuntevan tämän laadun, kun he astuvat Volvoonsa", Sundqvist lisää.